Aikojen alussa ihminen hankki ruokaa laumalle, rakensi asumuksia, hengitti ja selvisi. Nuo arkiset askareet vaativat fyysisiä ponnisteluja. Nuo tarpeet täyttyvät tänäpäivänä ilman fyysisiä ponnisteluja, riittää kun lähikaupan pihassa napsaa turvavyön turbodieselissään auki ja astelee kauppaan ja niin on kystä kyllän. Klikkailee internetissä sopivaa hakukonetta käyttäen ja niin vaihtuu asumus toiseen. Ei tarvitse tikkua ristiin laittaa.

Kiertoilmauuniin tuli syttyy nappia kääntämällä, ruoka jäähtyy ja kylmenee, automaattisesti, vieläpä parhaassa AAA energiansäästöluokassa. Kyllä meidän kelpaa!

Väitän että fyysinen rasitus on ihmislajille ominaista toimintaa jonka puute aiheuttaa ihmisen terveydelle vakavia seurauksia. Fyysistä rasitusta lisäämällä alamme kaikki voimaan paremmin. Kokeile, väitä vastaan mikäli ei toimi.

Lajille ominaista toimintaa.

Suomessa on kunniotettava määrä erirotuisia ihmisen parhaita ystäviä. Koiria siis. Tuo yleensä nelijalkainen, karvainen, märkäkielinen olento joka viihdyttää ihmispoloista pyyteettömällä olemuksellaan. Toki onhan Koira jotain ihmiseltäkin oppinut. Ei tosin oman edun tavoittelussa sentään ihmisen tasolle pysty, mutta kiitettävästipä makupalat välillä sujahtavat temppuilen koiran suuhun, onhan se niin hauska!

Kun ihminen syystä taikka toisesta tarvitsee koiran, hän hakee suurimman kirjastosta löytämänsä koirateoksen ja alkaa rotuja vertailemaan. Siellä nousee esiin lajille ominaiset piirteet. Mielestäni ihmisellä on myös lajille ominaisia piirteitä, joiden tarkkailun tuskasta jouduin blogini perustamaan. Kirjoitaessa ajatus alkaa selkeytymään kun sen saa aukikirjoitettua.

Näistä lajille ominaisista piirteistä kirjoitan kategorian Lajille ominaista alle.